Thursday, August 30, 2012

Takaisin koulunpenkille

Olen palannut opiskelun pariin. Olen ollut työelämässä vuodesta 2005 ja nyt oli sitten aika hankkia vielä yksi koulutus ennen kun perhettä ruvemme kasvattamaan.

Olen aloittanut opiskelut Diakonian Ammattikorkeakoulussa sosionomi linjalla. Tarkoitus tässä on kuitenkin siirtyä sosionomi-diakoni linjalle. Suuntaua siis kirkon puolelle.

Opiskelija tyttönen
Olin unohtanut minkälaista on opiskella. Ajattelin vain niitä kaikki ihania etuja jota opiskelijana saa. Ei tämä alku kuitenkaan ole ollut niinkään ihanaa.

Hauskat opettajat, ja mukavat opiskelutoverit mutta se työmäärä mitä meille on annettu on aikamoinen. Yksi tehtävä toisen jälkeen koko ajan sekä lisää luettavaa saamme koko ajan.

Koulun ensimmäisenä opiskelu viikkona en ehtinyt juuri treenaamaan. Tällä viikolla jo vähän paremmin. Tänään palasin liidin pariin tuolla sisä-seinillä.

Eilen olin juoksulenkillä ja sain huomata että selkäni ärtyy nykyisin jopa hitaasta lenkistä. Näyttää siltä että joudun ehkä jättämään juoksulenkit toisille juoksettavaksi. Masentavaa. Olen jo kaksi kertaa elämässäni joutunut luopumaan rakkaasta liikunta lajista. Tämä olisi sitten se 'kolmas toden sanoo'.

No..voisihan sitä vielä parit lenkit vetää ja ihan tahallisen hitaasti, katsoen josko selkä kestäisi 8-9min/km vauhtia.

Huomenna kalliolle ja sitten viikonloppuna opiskelua!
Ihanaa viikonloppua kaikille.

- Sara

Saturday, August 18, 2012

Tänään olen..

..viettänyt koko päivän Adventure Partnersin Kalliokiipeilysessareissa.
Ystävän kanssa ilmoittauduimme parille mini-sessarille ja siinähän se koko päivä sitten vierähti.

Ensin opittiin ylhäältä varmistaminen, ja siihen liittyvät vaaratilanteet. Oli hauskaa hääräillä yhdessä.
Tämän sessarin jälkeen vielä kerrattiin ystävän kanssa ohjeita koska siinä tuli sen verran uusia käytännön asioita esille.

Sitten oli vähän lounas aikaa. AP tarjosi hyvät muonat, kik-tomaatti keitto ja kunnon Suomalaista ruisleipää. Nam

Sitten kun saimme vähän murkinaa vatsaan jaksoimme taas jatkaa. Aikaa kun ei ollut alkaa ylä-ankkurien köysien kanssa häsläämään pyysimme kanssa kiipeilijää trädäämään meille köyden ylös.

Siinä sitten parit kahdet nousut teimme ennen kun toinen mini-sessari 'Uhrin pelastaminen kalliolta' alkoi.

Olen pitkään jo miettinyt ja kummastellut että mitä sitä tekisi JOS kiipelijälle tapahtuu jotain eikä voi suoraan vain laskea häntä alas maahan. Siinähän minä seisoisin kädet ristissä. No nyt on ainakin opittu sitten perus asiat kun tulee pelastukseen. Ja mietinnässä on Adventure Partnersin EA ja pelastus kurssit.

Kun tämä siksak saatu aikaiseksi voi poistaa itsensä varmistuslaitteesta

Harjoittelimme mm. varmistuslaitteesta irrottautumisen. Oli aikamoista väsäämistä köyden kanssa. Paljon piti muistaa; kasisolmua, mikkihiirenkorvaa, hmc-solmua..ööh niin mitenkä se menikään?

Hyvä ohjaaja kun on vetämässä niin jotenkin loppujen lopuksi sen kaiken sitten kuitenkin oppii. Kiitokset Johannes Kärkkäiselle taas kerran niin erinomaisesta opetuksesta.

Huomisesta treenistä ei tietoa, voi olla että jouduin ihan tyytymään lepopäivään.

Ja Maanantaina 20pv aloitan Diakonian Ammattikorkeakoulussa opinnot. Back to school! Mitäköhän siitä tulee? En ole 8 vuoteen opiskellut, saatika sitten Suomenkielellä.

Minä uhrina köydessä ja ohjaaj Johannes katselee sivusta parini pelastus toimintaa


- Sara




Tuesday, August 14, 2012

Viikonlopun vietin..


kummityttöni ja kummipoikani kanssa. Oli kyllä todella kivaa vaihteeksi ryhtyä lapseksi ja leikkiä puistossa. Lukea lastenkirjoja, käydä leikkimässä lastenaltaassa uimahallissa ja paljon muuta.

Kunpa osaisimme useammin olla kuin lapset..olisimme varmasti onnellisempia ja elämä olisi paljon helpompaa.

Siskon tyttöni on 4-vuotias, täyttää 5 joulukuussa. Hän on todella reipas ja hänen kanssa voi jo puuhata paljon erilaisia asioita.
Seuraavan kerran kun hän tulee luoksemme ajattelin viedä hänet sisä seinille kiipeämään. Niin ketterä ja apinamainen kun hän on hän olisi varmasti siinä etevä.


Tänään olimme ystäväni kanssa Kvarnbyyssä kiipeämässä pari tuntia. Vihdoin ja viimein uskalsin yrittää liidata ulkona.

Tuolla Kvarnbyyssä on yksi reitti jota olen jo ylä-köysitellyt ja liidi harjoitellut ylä-köydessä. Tänään rohkenin kokeilemaan liidata sitä.

Ensimmäiset kaksi pultttia menivät todella hyvin ja sujuvasti. Ei pelottanut yhtään enkä ajatellut että edes liidaan. Sitten kun seisoin jalat hieman toisen pultin yläpuolella, enkä yltänyt ihan kolmanteen pulttiin, katsoin alas ja paniikki iski. ÄÄÄK liidaan, ääk, mitä jos tipun ennen kolmatta pulttia..shit shit..I can't do this...Kiipesin hieman alas ja kaveri otti minut köyteen.

Ei olisi pitänyt pysähtyä, ei olisi pitänyt katsoa alas, olisi vain pitänyt jatkaa ja se olisi ollut ensimmäinen liidi toppaukseni.

No ensi kerralla uudella rohkeudella. Ja suunnitteilla kiipeily weekend Rämöllä, kesä ei ole vielä loppu!!

- Sara

Sunday, August 5, 2012


Vihdoin olen päässyt kiinni urheilusta taas. Kunpa säät vain olisivat hyvät että pääsisi mahdollisimman paljon ulos kiipeilemään.  Uusia ulko kiipeily paikkoja aika monta joita haluaisin vielä kokeilla kesän aikana, mm. Jaanankallio ja Rämövuori.

Crash-padin menin ostamaan. Täytyy vain nyt katsoa ettei se jää lojumaan jonnekin kulmaan, sitä pitää nyt päästä käyttämäänkin. Ulko boulderointi on vain sen verran vaikeampaa kuin sisä boulderointi sekä ulko köysittely. Vaatii paljon sormi voimaa ja tekniikkaa.


Ylhäällä video Kasavuoren metsästä. Kävimme mieheni siskon kanssa noukkimassa kesän ensimmäiset mustikat ja samalla kokeilin uutta pädiäni. Sain myös ihka ensimmäisen ulko boulder reitin topattua. Helppo se oli mutta kuitenkin.

Ystävä veti minut myös pitkästä aikaa pyörän päälle.
Lenkistä tuli noin 60km pitkä. Kolmet pysähdykset pidimme. Vaikka kahteen kertaan vetosin siihen että jaksan kyllä, mutta ystävä piti kiinni tauoista.

Varmaan oli ihan hyvä pitää tauot koska viimeiset 10km olivat tappavat kun pyöräilin yksin vastatuuleen. Vauhti hiljeni huomattavasti ja psyyke oli koetuksella.

Kunpa pystyisi itse 1-2krt viikossa käydä pyöräilemässä. Yksin se vain on niin vaikeata ja tuntuu että menee niin pitkiä aikoja lenkkeihin. Siksi on niin helppoa lähteä pelkästään juoksemaan ja lenkin voi pitää lyhyenä ja nopeana niin saa jo paljon irti.

Tulevalla viikolla treeni suunnitelma vielä epäselvä.
Tänään kuitenkin kaveri porukassa pelaamaan koripalloa!!

Hyvää Sunnuntaita kaikille!

 - Sara